Opi ymmärtämään pyörän tekniikkaa!

Nykyajan pyörät suunnitellaan käytön mukaan ja malleja onkin kertynyt komea kirjo. Kaupunkipyörät on suunniteltu ja varusteltu mukavuutta ajatellen ja vastaavasti maantiepyörät on suunniteltu kuntoiluun ja kovaan maantieajoon.

Tutustumalla runkomallien ja varustuksen eroihin, pyörän ja siihen sopivien varusteiden valinta helpottuu.

Runko ja mitoitus

Harjaantumattomalle silmälle erot runkojen muotoilussa ja geometriassa eivät kenties näytä kovin suurilta, mutta erot huomaa pyöräillessä. Tehdään pieni katsaus kaupunki- ja maantiepyöriin.

Kaupunkipyörässä satulatolppa nojaa taaksepäin. Näin saadaan miellyttävän suoraselkäinen ajoasento. Etuhaarukan alaputket ovat taivutettu hiukan eteenpäin, jolloin ohjaukseen saadaan hyvä tasapaino ja suuntavakaus.

Maantiepyörässä sitä vastoin satulatolppa ei nojaa yhtä paljon taaksepäin. Pyöräilijän paino asettuu enemmän polkimien päälle ja eteenpäin nojatessa painoa saadaan myös etupyörän yli, jolloin saadaan niin sanottu makaava ajoasento.
Puhtaassa maantiepyörässä etuhaarukka on suora. Se vaatii ajajalta hiukan enemmän aktiivisuutta, mutta tuntuma alustaan on erinomainen. Maantiepyöräilijän ajoasento on erittäin aerodynaaminen. Tehokas poljenta perustuu siihen, että ajaja istuu suoraan kampien yläpuolella, jolloin voimansiirto polkimiin on paras mahdollinen.

Näiden kahden runkomallin väliltä löytyy runsaasti eri muunnelmia. Kaikki on kuitenkin mitoitettu käyttötarpeen mukaan, ja niissä pyritään saamaan paras mahdollinen mukavuuden ja vauhdin yhdistelmä.

Runkomateriaali

Pyörien runkomateriaalina käytetään yleisimmin alumiinia ja kalliimmissa pyörissä hiilikuitua. Teräsrunkoisiakin pyöriä löytyy markkinoilta. Teräsrungot ovat kestäviä, mutta haittapuolena voidaan pitää painoa ja ruostumista. Alumiini sitä vastoin on lähes yhtä kestävä kuin teräs ja huomattavasti kevyempää. Alumiinirunkoisessa ei myöskään tarvitse huolehtia ruostumisesta.

Hiilikuiturunkoja näkee lähinnä kalliimmissa pyörissä, joissa pyörän keveys ja aerodynamiikka ovat tärkeitä ominaisuuksia. Hiilikuiturunko ei kestä iskuja ja kolhuja, mutta on sitä vastoin erittäin jäykkä ja kevyt.

Jarrut

Pyörän jarruissakin on eri ominaisuuksia. Tässä neljä tavallisinta jarrutyyppiä.

Vannejarrut
Yksinkertaisin jarrutyyppi. Asennettu haarukkaan, eteen ja taakse. Jarrutuksessa kumiset jarrupalat puristavat vannetta. Jarrutusteho on hyvä kuivalla, mutta heikkenee jonkin verran märällä kelillä. Jarrutuksen tasaisuus (modulaatio) saattaa vaihdella vannejarrusta toiseen säädöistä ja vannemallista riippuen. Vannejarrut ovat kevyet, mutta kuluttavat pidemmän päälle vannetta. Vannejarrut on hyvä valinta kun päätös tehdään hinnan, painon ja huollon helppouden perusteella.

Napajarrut (rumpujarrut)
Napajarruissa eli jalkajarruissa jarruteho kohdistuu napaan (vanteen keskiössä). Napajarru asennetaan pelkästään takapyörään. Napajarrutus vaatii enemmän voimaa ja siksi jarrutukseen käytetään jalkavoimaa. Napajarrut ovat raskaat, mutta kestävät ja lähestulkoon huoltovapaat.

Mekaaniset levyjarrut
Vaijerivetoisissa eli mekaanisissa levyjarruissa jarrutus tapahtuu jarruttamalla navassa olevaa jarrulevyä. Käsikahvasta jarruttamalla vaijeri kiristyy ja männän ja jarrupalojen puristuksessa jarrulevyn pyörintä pysähtyy. Jarrutus on tehokasta ja pito tasaista säästä huolimatta. Suhteellisen huoltovapaat.

Hydrauliset levyjarrut
Hydrauliset levyjarrut toimivat samalla periaatteella kuin mekaaniset sillä erotuksella, että hydrauliikkaöljyä puristetaan jarrukahvasta letkun läpi jarrusatulaan. Jarrusatulassa hydraulinen mäntä puristaa jarrupalat navan levyjarrua vasten. Hydrauliset levyjarrut ovat erittäin tehokkaat ja modulaatio tasaista. Paras jarrutusteho, ja toimintavarmuus ympäri vuoden.

Vaihteet

Tavallisimmat vaihteet ovat napavaihde ja ketjuvaihde

Napavaihde
Takapyörän renkaan  navassa sijaitseva, täysin kapseloitu järjestelmä on tehokkaasti suojattu lialta. Vaihteiden määrä on tavallisimmin 2–9. Vaihteiden vaihto on mekaanista ja tapahtuu ohjaustangosta napaan kulkevan vaijerin välityksellä. Huoltotarve on minimaalinen. Napavaihteet ovat yleisiä kaupunkipyörissä.

Ketjuvaihde
Takapakassa on erikokoisia rattaita mahdollistaen laajan, 6–30 vaihteen, välitysalueen. Keskiössä on yhden, kahden tai kolmen eturattaan järjestelmiä. Näiden yhdistelmä voi esimerkiksi olla: 3 x 10 (edessä 3 ratasta ja takana 10 ratasta). Ketjuvaihde vaatii huoltoa, ja sitä on osattava käyttää oikein. Vaihdetta vaihdetaan samalla, kun poljetaan kevyesti.

Maastopyöriin on viime vuosina tullut 1 x 11 tai 1 x 12 -vaihteistoja eli takapakassa on 11 tai 12 ratasta (vapaarattaat) ja keskiössä vain yksi eturatas (keskiöratas).

Vasemmalla vaihdevivulla ohjataan etuvaihtajaa ja oikealla takavaihtajaa. Vaihteen vaihdossa ketjun tulisi aina olla mahdollisimman suorassa etu- ja takarattaan välissä. Silloin pidennetään rattaiden, vaihteen ja ketjun käyttöikää. Tavallinen vaihdetyyppi sähkö-, maasto-, cyclocross- ja maastopyörässä.

Pyörän vanteet (kiekot)

Kiekkoon kuuluu napa laakereineen ja läpiakseleineen, pinnat, vanne ja rengas. (Jos pyörässä on ketjuvaihteet, siihen kuuluu myös takapakka sekä levyjarrullisissa pyörissä jarrulevy).

Tavallisin vanne on single wall -alumiinivanne, joka on kevyt ja sopii hyvin yleiskäyttöön. Pinnat ja nippelit ovat yleensä myös alumiinia.

Double wall -vanteet ovat hiukan kestävämpiä ja jäykempiä. Niitä käytetään yleensä keskihintaisissa ja sitä kalliimmissa maasto- ja maantiepyörissä. Vanteissa on eri profiilit, käytöstä ja rengastyypistä riippuen. Hiilikuituvanteet ovat alumiinivanteita kevyempiä, jäykempiä ja kestävämpiä.

Rengaskoko ja -leveys on sopeutettu käyttötarkoituksen, mukavuuden ja pyörätyypin mukaan.

Kumirenkaat

Pyöränrenkaita on valittavana kolme eri tyyppiä; Clincher (kumirengas ja sisärengas erikseen), Tubular (rengas, jossa on kiinteä sisäkumi) ja Tubeless (sisäkumiton). Clincher-kumirenkaita näkee kaiken tyyppisissä pyörissä, Tubless-versiota taas maantie- ja maastopyörissä. Tubular-tyyppiä käytetään vain maantiepyörissä. Vanteen on sovittava valittuun rengastyyppiin.

Clincher-kumirenkaat, joissa on sisäkumi, pysyvät paikoillaan vanteen korotetun reunan sisäpuolella. Pariser-kumirenkaat liimataan tai teipataan vanteeseen kiinni kun taas Tubeless-kumirenkaat pysyvät paikallaan lateksipohjaisen nesteen ja Tubeless-venttiilien avulla.

Sama neste tiivistää (pistosuojaa) mahdolliset reiät.

Maastopyörän rengasleveys/ -korkeus on suuri, jolloin pyörä kantaa paremmin ja kosketuspinta alustaan on suurempi. Renkaan tilavuus on suurempi, jolloin voidaan madaltaa ilmanpainetta kosteassa maastossa. Kuviointi on jykevä, jolloin saadaan hyvä pito epätasaisessa maastossa.

Maantiepyörissä renkaat ovat lähestulkoon ilman kuviointia, ne ovat kapeat ja suhteellisen matalat ja rullausvastus on pieni. Yhdistelmä tarjoaa vähemmän mukavuutta, mutta enemmän vauhtia.

Polkimet

Nykyään yhä useampi käyttää lukkopolkimia, jolloin poljenta tehostuu noin 40 %. Lisäteho syntyy kun polkimet voidaan vetää takaisin ylös, koska kenkä on kiinni polkimessa.

Hybridi- ja kaupunkipyörissä lukkopolkimien tarpeellisuus on itse arvioitava. Jos kaupunkiajossa joudutaan pysähtelemään paljon, lukkopolkimista saattaa olla vain haittaa. On myös olemassa hyviä yhdistelmäpolkimia. Toinen puoli SPD-yhteensopiva, toinen tasainen.

Pyörämallit

 

Lue myös: Pikaopas pyörän huoltoon

Lue myös: Työmatkapyöräily sopii kaikille

Lue myös: Pukeudu oikein, kun pyöräilet työmatkat

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *